Ei päivää tiedä ei hetkeä kukaan,
milloin on mentävä noutajan mukaan.
Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois,
juuri kun KEVÄT kaunein ollut ois.
Polkua mennyttä katselen,
sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin,
polun varrelta poimin, jota kuljettiin.
Äiti
On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi.
Kuljit omia polkujasi emmekä määränpäätäsi nähdä voi.
Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.
Isä
Siitä on melkein 12 vuotta aikaa kun tulit meille, katsomaan Barry vauvaa. Silloin – yhdessä tämän upean hopeasinikuusen istutimme kotini pihalle. Monta vuotta menikin, kunnes kuusi päätti kasvattaa kaksi latvaa – yhden kummallekin! Aina kun kuusta pihassamme katselen, muistan Sinut Veljeni – Ikävä on kova, vaikka etäisyyttä olikin.
Ero kestävi vain vähän aikaa
taas ylhäällä tapaamme jälleen.
Jykää – Yngviä kaivaten Jaana pikkusisko, Pekka ja Barry
Polkua mennyttä katselen,
Jyrkille Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas,
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
Jyrkiä kaivaten Ritva täti
Muistoja Jyrki-serkusta
Lapsuudestamme muistan hetken, joka on säilynyt mielessäni kirkkaana.. Mummola oli paikka, jonne sukumme usein kokoontui ja siellä me serkukset saimme viettää aikaa yhdessä. Oli iso piha missä juosta ja paikkoja mitä tutkia. Ollessani serkuksista nuorin ja pienin, sain kokea isompien serkkujeni huolenpitoa. Mummolamme läheisyydessä oli pieni leipomo, mistä tulvi usein ihanien leipomusten tuoksu. Saimme Jyrkin kanssa vähän rahaa ja luvan käydä leipomosta ostamassa marenkeja. Muistan tunteen, kun oli kesä, aurinko paistoi ja käsi kädessä kävelimme leipomoon tien vartta pitkin. Muistan Jyrkin tiukan ja turvallisen otteen kädestä, irti ei saanut päästää. Leipomossa saimme marenkeja ruskeaan paperipussiin, joiden kanssa kävelimme takaisin mummolaan. Taisimme kuitenkin jo leipomon pihalla sujauttaa marengit suihimme ja muistan rapisevan sokerin tunteen suussani. Se oli parasta ikinä.
Läpi elämäni, marengeista tulee mieleen tämä kyseinen hetki ja Jyrkin lämmin huolenpito pienemmästä serkustaan.
Toinen hetki, joka on myöskin mummolasta, on jäänyt hauskana mieleen. Tämä oli jo paljon myöhemmin. Jyrki asusteli mummolan ylimääräisessä huoneessa ”alivuokralaisena”. Jyrki kokkaili keittiössä jotain ja sanoi Fanny-mummollemme, että ”suu auki, saat maistaa jotain!” Mummo aukaisi kiltisti suunsa ja Jyrkiä nauratti..”ne on simpukoita!” Mummo söi kiltisti simpukan pienen hymynvirneen kera välillä irvistellen, taisi olla ensimmäinen kerta!
Muistan vielä Jyrkin huoneessa olevan sähkökitaran ja vahvistimen ja Jyrkin soittelun – se oli niin coolia nuoremman serkun näkökulmasta! Mummolassa asuu rokkitähti!
Myöhemmin aikuisiällä pidimme Jyrkin kanssa yhdessä kahvilaa Oulun yliopistolla pariin otteeseen – Jyrkin Ritva-äiti järkkäsi meille aina sopivaa puhdetta ja mahdollisuuden pikku tienestiin. Oli mukavaa puuhastella serkkupojan kanssa, jota oli katsonut ylöspäin lapsuudesta saakka.
Kiitos Jyrki kaikesta – Kirsi ”Kirppu”
Ei mikään virta ole niin nopea kuin elämä
On ilta kun ehtii joen ylitse.
Jyrki serkun muistoa kunnioittaen.
Raimo ja Maarit Heikkinen perheineen
Et ole unessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikossa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellossa,
olet henkäys rakkaasi poskella.
Jyrkin serkut Heli ja Jarmo
Nuorempana Jyrki oli kova urheilemaan. Sekä karate että bodaus olivat tärkeimpiä harrastuksia.
Tässä yksi muisto bodauksesta ja kilpailusta 1.10.1994 Helsingissä:
”Oli miesten aika astella lavalle. Sarja alle 70 kiloa aloitti. Kaikki kilpailijat olivat Oulusta ja mikä hienointa jokainen erinomaisessa kunnossa. Pronssia vei tuliaisina kotiin Jyrki Hämeenaho, joka omisti hyvät kädet.”
Musiikki oli tärkeä osa Jyrkin elämää, kuten kuvan Suosikki-lehden julisteestakin näkyy. Musiikki ei ollut aina siitä kevyemmästä päästä mutta hyvää musaa kaikkinensa. Kokemusta kertyi eri kokoonpanoilla soitetusta musiikista, yleensä Jyrki nähtiin kitaran soittajana. HEAVYRAATI on julkinen facebook ryhmä, jonka perustajajäsen Jyrki oli…
Another time
another place
no matter where
no matter the time
the memory remains
in a place
that is always with you…
Syötä salasana muokataksesi ilmoitusta
Jyrki Juhani Hämeenaho
Muisto
Ei päivää tiedä ei hetkeä kukaan,
milloin on mentävä noutajan mukaan.
Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois,
juuri kun KEVÄT kaunein ollut ois.
Polkua mennyttä katselen,
sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin,
polun varrelta poimin, jota kuljettiin.
Äiti
On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi.
Kuljit omia polkujasi emmekä määränpäätäsi nähdä voi.
Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.
Isä
Siitä on melkein 12 vuotta aikaa kun tulit meille, katsomaan Barry vauvaa. Silloin – yhdessä tämän upean hopeasinikuusen istutimme kotini pihalle. Monta vuotta menikin, kunnes kuusi päätti kasvattaa kaksi latvaa – yhden kummallekin! Aina kun kuusta pihassamme katselen, muistan Sinut Veljeni – Ikävä on kova, vaikka etäisyyttä olikin.
Ero kestävi vain vähän aikaa
taas ylhäällä tapaamme jälleen.
Jykää – Yngviä kaivaten Jaana pikkusisko, Pekka ja Barry
Polkua mennyttä katselen,
Jyrkille Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas,
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.
Jyrkiä kaivaten Ritva täti
Muistoja Jyrki-serkusta
Lapsuudestamme muistan hetken, joka on säilynyt mielessäni kirkkaana.. Mummola oli paikka, jonne sukumme usein kokoontui ja siellä me serkukset saimme viettää aikaa yhdessä. Oli iso piha missä juosta ja paikkoja mitä tutkia. Ollessani serkuksista nuorin ja pienin, sain kokea isompien serkkujeni huolenpitoa. Mummolamme läheisyydessä oli pieni leipomo, mistä tulvi usein ihanien leipomusten tuoksu. Saimme Jyrkin kanssa vähän rahaa ja luvan käydä leipomosta ostamassa marenkeja. Muistan tunteen, kun oli kesä, aurinko paistoi ja käsi kädessä kävelimme leipomoon tien vartta pitkin. Muistan Jyrkin tiukan ja turvallisen otteen kädestä, irti ei saanut päästää. Leipomossa saimme marenkeja ruskeaan paperipussiin, joiden kanssa kävelimme takaisin mummolaan. Taisimme kuitenkin jo leipomon pihalla sujauttaa marengit suihimme ja muistan rapisevan sokerin tunteen suussani. Se oli parasta ikinä.
Läpi elämäni, marengeista tulee mieleen tämä kyseinen hetki ja Jyrkin lämmin huolenpito pienemmästä serkustaan.
Toinen hetki, joka on myöskin mummolasta, on jäänyt hauskana mieleen. Tämä oli jo paljon myöhemmin. Jyrki asusteli mummolan ylimääräisessä huoneessa ”alivuokralaisena”. Jyrki kokkaili keittiössä jotain ja sanoi Fanny-mummollemme, että ”suu auki, saat maistaa jotain!” Mummo aukaisi kiltisti suunsa ja Jyrkiä nauratti..”ne on simpukoita!” Mummo söi kiltisti simpukan pienen hymynvirneen kera välillä irvistellen, taisi olla ensimmäinen kerta!
Muistan vielä Jyrkin huoneessa olevan sähkökitaran ja vahvistimen ja Jyrkin soittelun – se oli niin coolia nuoremman serkun näkökulmasta! Mummolassa asuu rokkitähti!
Myöhemmin aikuisiällä pidimme Jyrkin kanssa yhdessä kahvilaa Oulun yliopistolla pariin otteeseen – Jyrkin Ritva-äiti järkkäsi meille aina sopivaa puhdetta ja mahdollisuuden pikku tienestiin. Oli mukavaa puuhastella serkkupojan kanssa, jota oli katsonut ylöspäin lapsuudesta saakka.
Kiitos Jyrki kaikesta – Kirsi ”Kirppu”
Ei mikään virta ole niin nopea kuin elämä
On ilta kun ehtii joen ylitse.
Jyrki serkun muistoa kunnioittaen.
Raimo ja Maarit Heikkinen perheineen
Et ole unessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikossa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellossa,
olet henkäys rakkaasi poskella.
Jyrkin serkut Heli ja Jarmo
Nuorempana Jyrki oli kova urheilemaan. Sekä karate että bodaus olivat tärkeimpiä harrastuksia.
Tässä yksi muisto bodauksesta ja kilpailusta 1.10.1994 Helsingissä:
”Oli miesten aika astella lavalle. Sarja alle 70 kiloa aloitti. Kaikki kilpailijat olivat Oulusta ja mikä hienointa jokainen erinomaisessa kunnossa. Pronssia vei tuliaisina kotiin Jyrki Hämeenaho, joka omisti hyvät kädet.”
Musiikki oli tärkeä osa Jyrkin elämää, kuten kuvan Suosikki-lehden julisteestakin näkyy. Musiikki ei ollut aina siitä kevyemmästä päästä mutta hyvää musaa kaikkinensa. Kokemusta kertyi eri kokoonpanoilla soitetusta musiikista, yleensä Jyrki nähtiin kitaran soittajana. HEAVYRAATI on julkinen facebook ryhmä, jonka perustajajäsen Jyrki oli…
Another time
another place
no matter where
no matter the time
the memory remains
in a place
that is always with you…