Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Viheriöiville niityille Hän asettaa minut makaamaan,
leposijojen vetten äärelle Hän minut johdattaa.
Sieluni Hän virvoittaa, oikeudenmukaisuuden (vanhurskauden, צֶדֶק) polulle Hän minut johdattaa nimensä tähden.
Vaikka jos kuljen kuoleman varjon laaksossa, en pelkää pahaa,
sillä Sinä olet kanssani; Sinun sauvasi ja tukesi, ne minua lohduttavat.
Sinä katat pöydän ahdistelijoitteni kasvojen eteen suoraan heidän nähtävilleen,
voitelet pääni öljyllä, pikarini on täysinäinen.
Vain hyvyys ja armo seuraavat minua kaikkina elinpäivinäni, ja asun Herran talossa pitkällisen ajan verran.
(Ps. 23:1-6, käännetty hepreankielisestä alkutekstistä)